RUNOILIJAHAASTATTELU SARI KANALA
Kirjoittamalla loruja ja runoja omille lapsilleni: heistä sekä heidän leikeistään
Miksi kirjoitat lastenrunoja? Lasten maailmassa on lupa hassutella ja leikkiä sanoilla. Aikuisten maailma on usein
joskus kovalla ponnistuksella joskus helpommin. Millainen voisi olla sinun runoraittisi? Metsä oli villinä vihreästä. Satakieli lauloi ja vanamot kuiskivat. Naavapartakuusi hymisi hiljaa.
Eväspapereiden rapina kutsuu metsänoppaani takaisin luokseni. Se läimäyttää minua tassullaan, hymyilee ja katsoo kysyvänä silmiini: Eikös niistä ollut osa minullekin. Painan pääni naavakuusen kylkeen, ja kuulen sen hiljaisen hyräilyn. Metsänoppaani nostaa kuonoaan, varmistaa, että kaikki on hyvin. Niin hyvin kuin vain voi olla. Ja me nukahdamme metsän turvaisaan syliin.
Ajatuksia synnyttävä. Elämän makuinen.
Olla oma itsensä kaikkine virheineen ja puutteineen. Hän osaa iloita arjen ihmeistä ja omaa
Amusantti-noita. Hän on seikkailija, uskalias, kokeileva ja hyvin eloisa hahmo.
Jukka Itkosen Koipijumppaa
Reppukettuja, 1997 Aarresoppaa, 1998 Valepukuinen Varis, 2001 Kontiokujan Nallet, Minerva. 2005
|