RUNOILIJAHAASTATTELU

TUULA KOROLAINEN

KAHDEKSAN KIMURANTTIA KYSYMYSTÄ

Nimi: Tuula Korolainen Syntymävuosi: 1948 Asuinpaikka: Vantaa Perhe: aviomies Kotisivun osoite: ei omaa sivua

kuva: Eva Persson

 

Kuinka runoilijan urasi alkoi?

En osaa ajatella runoilijuutta urana, pikemmin se on osa persoonallisuutta, niin kuin
musikaalisuus, sosiaalisuus tai kiihkeä temperamentti. Suhde runoihin syntyi jo pienenä,
kun äiti luki niitä minulle ääneen, ja nautin rytmeistä, soinnuista ja hauskoista sanoista.
Koulutyttönä kirjoitin itse runoja ja opiskelijana myös kabareelauluja, ja pari kertaa olin
Oriveden opiston kesäkurssilla runoryhmässä.

Ensimmäinen lastenrunokirjani Enkeli ja poliisi syntyi pitkänä joutilaana kesänä, kun olin
”between jobs”, eikä ollut mitään pakollista tekemistä.

Miksi kirjoitat lastenrunoja?

Sen kun tietäisi. Ehkä minussa on jokin tiedostamaton naiivi puoli, jota ne palvelevat. Tai
ehkä lapsuudessa ja omassa sisäisessä lapsessani on jotain arvokasta, jonka reunasta
pidän kiinni kirjoittamalla.

Runoni syntyvät…

Runoni syntyvät enimmäkseen nopeasti – sanasta, kuvasta, muistosta, tunteesta, jostain
välähdyksestä tai pienestä nyrjähdyksestä, joka näyttää asian tarkemmin tai uudessa
valossa. Runoa voi myös houkutella esiin erilaisin syötein, jolloin pinnalta voi äkkiä joutua
syvälle ja päinvastoin. Moni parhaista runoista tulee kuitenkin pyytämättä.

Millainen voisi olla sinun runoraittisi?

Runot eivät pysy raitilla, ne eksyvät tieltä ja kulkevat päin punaista, hyppivät yli aitojen ja
luikkivat läpi porttien, ja kun ne kyllästyvät kävelemään, ne seilaavat merelle tai lentävät
tähtiin. Mutta runoilijoista syntyy polku, jota voi kulkea aakkosjärjestyksessä: Anhava,
Helakisa, Hellaakoski, Leino, Meriluoto, Saaritsa, Tiihonen, Viita…. tai vaikka
lapsuudesta nykyaikaan: Latvala, Haavio, Lydecken, Vuorela, Saarikoski, Bashō,
Södergran, Neruda, Turkka, Nieminen, Carpelan, Huldén, Kontio, Erämaja, Katajavuori…

Millainen on mielestäsi hyvä lastenruno?

Niin kuin mikä tahansa hyvä runo: ennen kaikkea rehellinen. Hyvän runon tunnistaa siitä,
että se jää mieleen – puhuttelee tunteita tai kutittelee kielentajua. Monet luulevat, että
lastenrunon on aina oltava hauska, mutta he erehtyvät. Lapset rakastavat myös vakavia
ja surullisia runoja, koska heidän maailmassaan on vakavia ja surullisia asioita.

Mitkä ovat runoilijan tärkeimmät ominaisuudet?

Pää tuulessa, jalat maassa ja sydän paikallaan. Eikä rytmitajustakaan ole haittaa.
Kamalinta on, jos runoilija on runollinen.

Jos olisit joku runojesi hahmo, kuka olisit?

Ehkä olisin Aaveaakkosten mustaviittainen Yö, ”joka riisuu silkkisen hansikkaan, / silittää
poskea kuun” tai Enkelin ja poliisin rakastunut raitiovaunu, sillä muistan vielä, miten
ihanaa oli mennä rakkaudesta raiteiltaan. Jossain mitassa olen tietysti Enkelin ja poliisin
Runoilijakissa ja Kuono kohti tähteä –kirjan Runohiiri, mutta omia elämyksiäni ja
tunteitani on monissa muissakin hahmoissa.

Vinkkaa lukijoille hyvä runokokoelma

Tammen kultainen lastenrunokirja (toim. Ismo Loivamaa) on muhkea runojen aarrearkku:
siinä on vanhaa ja uutta, eläimiä ja ihmisiä, luontoa ja kaupunkia, hassua ja
haudanvakavaa. Sen kautta voi löytää itselleen sopivia runoilijoita ja lisää runokirjoja.
Salla Savolaisen iloisen rento kuvitus tekee siitä myös hienon taidekirjan.

Julkaistut lastenrunokokoelmat ilmestymisjärjestyksessä:

Enkeli ja poliisi. Kuv. Hannu Hyrske. Tammi 1990.

Marianne - Fotoja. Kuv. Markko Taina. Tammi 1991. (Nuortenkirja, Topelius-palkintoehdokas.)

Taivas punastuu. BTJ Kipa 1997. (Nuortenkirja, opetusministeriön selkokirjapalkinto.)

Aaveaakkoset eli Haamuhetki kullan kallis. Kuv. Tiina Paju. Tammi 2000.

Aakkoskaravaanin lorukirja. Kuv. Heli Pukki. Tammi 2002.

Hupsulan uutistuutti. Ullakkokirjasto. Kuv. Jukka Lemmetty. WSOY 2004.

Koivulaakson kodittomat. Ullakkokirjasto. Kuv. Jukka Lemmetty. WSOY 2004.

Kummalliset keksinnöt. Ullakkokirjasto. Kuv. Jukka Lemmetty. WSOY 2004.

Meidän perhe. Ullakkokirjasto. Kuv. Jukka Lemmetty. WSOY 2004.

Metsolan mestaruusottelu. Ullakkokirjasto. Kuv. Jukka Lemmetty. WSOY 2004.

Noitavuoren yökoulu. Ullakkokirjasto. Kuv. Jukka Lemmetty. WSOY 2004.

Noitaluvut. Kuv. Christel Rönns. Tammi 2004.

- Häxtal. Ruotsinnos Stella Parland. Schildts 2004.

Kuono kohti tähteä. Kuv. Marjo Nygård-Niemistö. Lasten keskus 2005. (Finlandia
Junior –palkinto.)

Kuono kohti tähteä –äänikirja. Lukijat Eija Ahvo, Jarmo Heikkinen ja Tuula Korolainen. Laulut Eija Ahvo. Lasten Keskus 2006.

Runoja myös näissä:

Satutunti. Sadut ja runot Tuula Korolainen, laulut Satu Sopanen. Kuv. Liisa Kallio. Otava 1999.

Tammen Kultainen lukemisto. Kuv. Mervi Lindman. Tammi 2002.

Kuono kohti joulua. Kuv. Marjo Nygård-Niemistö. Lasten Keskus 2006.

 

Bo Carpelan	Mervi Heikkilä	Petra Heikkilä
Sari Kanala	Inkeri Karvonen	Eeva Koljonen
Tuula Korolainen	Kirsi Kunnas	Leena Laulajainen
Vesa Tapio Löhönen	Tittamari Marttinen	Mari Mörö
Eppu Nuotio	Pia Perkiö	Maria Peura
Kaija Pispa	Leena Ravantti	Helena Sinervo
Ilpo Tiihonen	Johanna Venho	Sari Vento-Makkonen