RUNOILIJAHAASTATTELU

MARIA PEURA

Kahdeksan kimuranttia kysymystä

 

 

Syntymävuosi: 1970

Asuinpaikka: Porvoo

Perhe: Mies ja viisi lasta, joista itse olen synnyttänyt kaksi.

 

Kuinka runoilijan urasi alkoi?

Luulen, että se alkoi ollessani vielä kohdussa, kun kuuntelin ympärilläni puhutun kielen
solinaa ja sisäelinten kohahduksia.

 

Miksi kirjoitat lastenrunoja?

Lastenrunojen kirjoittaminen on iloista ja kepeää ja hyvin erilaista kuin proosan
kirjoittaminen. Runoja kirjoittaessani en ole sidottu mihinkään tiettyyn paikkaan.
Raapustan riimejä paperille ruokaa laittaessa, yöllä herätessäni, lasten kanssa
puuhatessa, siis milloin vain. En kylläkään kirjoita runoja aina vaan minulla on
runokausia, jolloin annan runohanan olla auki yötä päivää.

 

Runoni syntyvät…

alitajuisesti. Se on kirjoittamisessa suurin nautinto.

 

Millainen voisi olla sinun runoraittisi?

Hiekkatie, jonka keskikaistalla kasvaa ruohoa. Sellainen tie, jota on menty hevosella tai
jalan, ei autolla ollenkaan. Tien varrella raivaamatonta metsää. Eläinten jälkiä kaikkialla.
Tie johtaa eräjärvelle.

 

Millainen on mielestäsi hyvä lastenruno?

Pulppuileva, luonnollinen. Sitä lukiessa tulee riemukas olo.

 

Mitkä ovat runoilijan tärkeimmät ominaisuudet?

Uteliaisuus, rohkeus, kyky tunnistaa omia pelkojaan ja heikkouksiaan

 

Jos olisit joku runojesi hahmo, kuka olisit?

Helppo kysymys, kun olen julkaissut vain yhden runokokoelman. Olisin Mimmi Mou,
pakolaistyttö, joka on puoliksi lintu.

 

Runovinkki

Luin juuri Markku Kaskelan runokokoelmaa Puhu heidän kieltään (Tammi 2006).
Omaperäistä ja nautittavaa tekstiä!

 

Julkaistut lastenrunokokoelmat

Mimmi Moun ilotaika, Tammi. 2004

Bo Carpelan
Mervi Heikkilä
Sari Kanala
Inkeri Karvonen
Tuula Korolainen
Kirsi Kunnas
Mari Mörö
Heikki Niska
Eppu Nuotio
Laura Ruohonen
Atu Ruotanen