RUNOILIJAHAASTATTELU

HELENA SINERVO

Kahdeksan kimuranttia kysymystä

syntymävuosi: 1961
asuinpaikka: Helsinki
perhe: Sateenkaariperhe johon kuuluvat Helena, Anita, Tilla, Kaapo ja Simo-koira

© Ulla-Maija Lähteenmäki



Kuinka runoilijan urasi alkoi?

Ammatillinen ura alkoi vuonna 1992, kun lähetin runojani Tammen Ryhmä 92
–antologiaan. Esikoisteokseni Lukemattomiin julkaisin WSOY:ltä vuonna 1994. Ennen
varsinaista uraa olen tietysti harrastanut vuosikaudet kirjoittamista ja lukemista.
Lukioikäisenä musiikki vei voiton ja opiskelin pianonsoitonopettajaksi, mutta sitten mieli
alkoi uudelleen palaa kirjallisuudelle, ja päätin keskittyä siihen vakavissani. Minulla on
myös maisterintutkinto Helsingin yliopistosta pääaineenani yleinen kirjallisuustiede.

 

Miksi kirjoitat lastenrunoja?

Aloitin kirjoittamalla niitä lapsilleni ja totesin, että se on hauskaa.

Runoni syntyvät…

Yksi yhdellä tavalla, toinen toisella. Jotkut syntyvät kielellisestä keksinnöstä, jotkut
”henkilöhahmosta” tai tapahtumasta.

Minun runoraittini on…

Millainen on mielestäsi hyvä lastenruno?

Siinä pitää olla hauskuutta ja kielen iloa, ja hyvä on jos on jokin hieman syvällisempikin
ajatus.

Mitkä ovat runoilijan tärkeimmät ominaisuudet?

Kielellinen lahjakkuus, vastaanottavainen mieli ja kärsivällisyys hioa runoa aina vain
paremmaksi, vaikka olisi jo kirjoittanut 127 versiota samasta runosta.


Jos olisit joku runojesi hahmo, kuka olisit?

Varmaankin lintu nimeltä Loplop.

Mielestäni kannattaa lukea:

Lastenrunoista kun on puhe, Kirsi Kunnas on tietysti selviö. Ilpo Tiihosesta pidän myös
kovasti.

 

Julkaistut lastenrunokokoelmat ilmestymisjärjestyksessä:

Akuvatus ja muita härveleitä & otuksia, kuvittajana Pia Westerholm, WSOY 2007