RUNOILIJAHAASTATTELU
JOHANNA VENHO
Kahdeksan kimuranttia kysymystä
Syntymävuosi: 1971
Asuinpaikka: Espoo
Perhe: Mies, kaksi poikaa ja tytär
Kuinka runoilijan urasi alkoi?
Hmm, minkä laskisin aluksi? Sen, kun 5-vuotiaana sommittelin sanoja peräkkäin ja
sorvailin lauluja, sen, kun ekat runot ilmestyivät lehdessä (Kotilieden lastenpalstalla
70-luvulla!), vaiko kirjojen julkaisemiset? Olen aina ollut sanoista syttyvää tyyppiä.
Ensimmäinen runokokoelmani Postia Saturnukseen ilmestyi 1998, ensimmäinen
lastenrunokirjani Puolukkavarvas vuonna 2006.
Miksi kirjoitat lastenrunoja?
Kirjoitan aikuisille, lapsille ja kaikille siltä väliltä, raja aikuisen ja lapsen välillä on liikkuva
ja välillä katoava. Puolukkavarpaan runot ovat riimillisiä ja nautin niissä kieli-ilottelusta,
soinnuttelusta, sanoilla hellittelystä: niitä voi lukea vaikka vauvalle ääneen.
Runoni syntyvät…
hetken mielijohteesta tai hauduttelun tuloksina, valonväläyksestä, kivun raapaisusta,
hyvän riimin potkusta, yllättävistä sanoista, kuilun pohjasta, pilven päältä.
Millainen voisi olla sinun runoraittisi?
Se voisi olla satumetsäpolku, jonka varrella kasvaa kirjapinoja ja nojatuolipuita, joihin voi
kiivetä lukemaan, lepäämään tai uneksimaan. Olen kirja-addikti ja lukuhullu, kotiini
kasautuu kirjoja pöydille, tuoleille, ikkunalaudoille. Siksi raittini varrelta voisi poimia kirjoja
vapaasti mukaansa ja etsiä suojaisan sopen jossa nautiskella niitä.
Millainen on mielestäsi hyvä lastenruno?
Monenlainen: liikkuva, joustava, soiva, kutittava, yllättävä, kiusoitteleva, liikkeelle potkiva,
iloinen ja surullinen, hilpeä ja haikea – yhtä reseptiä hyvälle runolle ei ole. Hyvä
lastenruno on kuin hyvä vasara: sitä voi käyttää rakentamiseen ja se kestää käyttöä.
Mitkä ovat runoilijan tärkeimmät ominaisuudet?
Uteliaisuus, innostuminen ja avara kielikorva.
Jos olisit joku runojesi hahmo, kuka olisit?
Vaihtoehtoja ei ole paljon, koska olen julkaissut vasta yhden
lastenrunokirjan. Olisin
tietysti Puolukkavarvas rokkivauva, muutenkin
tykkään vauvoista ja vauvan taajuudelle
virittäytymisestä.
Vinkkaa lukijoille hyvä runokokoelma.
Kaija Pispan kirjat Prinssi Pipariksi, Titulein taikasanat ja Kärpäslätkää – niitten
konstailematon huumori virkistää. Tykkään myös Mari Mörön Äkkihälystä, jonka kieli
jaksaa sytyttää. Poikien kanssa luettiin viimeksi Jukka Itkosen Koipihumppaa ja
Aakkoslammas loksuhammas –kirjoja, hyvin upposivat!
Julkaistut lastenrunokokoelmat ilmestymisjärjestyksessä:
Puolukkavarvas, WSOY 2006.