RUNOESITTELYT

Jukka Itkonen: Koipihumppa: runoja lapsille, Otava: 2005, kuvittanut Christel Rönns

Jukka Itkosen Koipihumppa lastenrunokokoelmassa tanssivat monenlaiset eläimet. Mammutti
nukkuu höyhenenkeveää unta, malluainen viistää veteen vanaa ja rantasaunan seinähirren
raossa saunamaijat laulavat vinkeää virttä.

Runoissa mietiskellään elämän alkamista ja jatkumista, pieniä ja isoja eläimiä – ja elämiä. Kirjassa on musta-valkoinen kuvitus ja runot ovat riimillisiä ja kauniisti sointuvia. Mutta voiko mieliruno olla pilvi, joka lepää betonilla, tai tähti aamupuurolautasella? Mistä ihmeestä johtuu lyhtykalan oikosulku? Ne selviävät, kun luet kirjan Koipihumppa!

 

Tuula Korolainen: Kuono kohti tähteä, Lasten keskus: 2005, kuvittanut Marjo
Nygård-Niemistö

Kuka kumma elää salaista elämää ihmisen mökissä? Murustelee leivät, juustot ja porkkanat,
vilahtelee läpi seinien? Sehän on harmaa, pitkähäntäinen hiirikansa, josta Tuula Korolainen
on kirjoittanut kokonaisen runokokoelman: Kuono kohti tähteä. Kirjassa hiiret rakastuvat,
menevät naimisiin, käyvät ostoksilla, saavat paljon lapsia ja karkaavat välillä kotoakin.
Mutta tiesitkös, että hiiret osaavat myös runoilla? Ne runoilevat, kirjoittavat arvosteluja ja niillä
on aivan omat kansanlaulut ja myytitkin.

Ja sattuupa Korolaisen kirjassa niinkin, että synkässä metsässä asuu seitsemän urheaa
hiiriveljestä.
Ensimmäisen nappasi kiinni joku ilkeä eläin. Mikäköhän? Ja miten niille muille veljeksille käy?

Sepäs selviää lukemalla kirja Kuono kohti tähteä!

Kaija Pispa: Kärpäslätkää, WSOY:2006, kuvittanut Elina Warsta

Runokirjan päähenkilö voi olla vaikka kärpänen. Näin on Kaija Pispan kokoelmassa
Kärpäslätkää.
Päähenkilö kärpänen syntyy tunkiolla kevätaikaan, kun päivä paistaa ja tuoksuissa on taikaa.
Moni tahtoo sille opettaa, että kärpäsen on parasta ajatella vain omaa napaansa. Vaan
kärpänenpä ei olekaan pelkkä pintaliitäjä. Se tapaa ihanan Hyyskä-Hillan, ryhtyy filosofiseksi
ja saa lopulta maistaa sokerinmakeaa elämää.

Kärpästen lisäksi runokokoelmassa seikkailevat esimerkiksi muurahaiset, luteet ja lukki, joka ei
millään opi lukemaan. Myös ranskalainen lehmä ja kauhea körmykissa ovat saaneet omat
runonsa.

Kaija Pispan runot ovat pitkiä ja polveilevia. Niissä kieputetaan sanoja hauskan vinhasti ja
ryhdytään välillä runolle, joka kuulostaa aivan Kalevalalta!

Tiedätkös muuten, mikä on Ips Typographus? Jos et, kannattaa lukea Kaija Pispan kirja
Kärpäslätkää!

Kurenniemi, Marjatta: Kolme kissimissiä ja muita runoja, WSOY: 1995, kuvittanut Markus Majaluoma

Marjatta Kurenniemen runokokoelmassa kukkopillit lähtevät lentoon ja hattaraäiti yrittää
pyydystää villejä lapsiaan. Pikkuinen noita-akka taikoo kissan suuremmaksi taloa
janappilaatikossa asuu varsin kummallinen nappikansa. Myös eläimet, kuten esimerkiksi
hyväntuulinen kirppu ja ihmisiin kyllästynyt harmaa ristilukki ovat saaneet omat runonsa.

Kirjassa tapahtuu myös niin, että Antti ja Anna, kaksi viisasta lasta, tekevät talonsa taikinasta.
Ja hieno talo siitä tuleekin! Mutta sitten mummi tulee käymään – ja arvaatkos kuinka käy?

Marjatta Kurenniemen humoristiset runot ovat riimillisiä ja pääosin tasarytmisiä. Markus
Majaluoman värillinen kuvitus on vallan HURJA - ja hauska.

Ravantti, Leena: Ketunhäntä kainalossa, Lasten Keskus: 2005, kuvittanut Reetta Niemensivu

Tiesitkös, että padassa voi kiehua muutakin kuin ruokaa? Apupapin papupadassa porisevat ja
poksuvat hassut sanat ja hullut jutut. Padasta löytyy myös paljon riimejä ja sanaleikkejä. Leena
Ravantin runokokoelmassa Ketunhäntä kainalossa kierretään Suomea ristiin rastiin ja koko
ajan on vinkeä virne kasvoilla! Kirjassa vastaasi astelevat veneestä ehkä pudonnut eno, hyvin
laiska laiskiainen ja myös mahtava sammalkivi, joka ei puhu, ei pukahda. Harakkaneiti pääsee
harakkaherran tarakalle ja imarteluille altis saukko myy rannalla kaloja liian halvalla.

Mutta entäs sitten, kun eräs Etana Smetana törmää retkillään kirjekuoreen, jossa lukee Purnukainen – Mitä ihmettä etana voi tehdä kirjekuorella? Se selviää lukemalla Leena Ravantin runokokoelma Ketunhäntä kainalossa!

Aho, Tuulia: Pieni laulaja: tarinoita melkein tosia, WSOY: 1980, kuvittanut Maija Karma

Missä on pimeä piilossa? Millainen on ankean kaktuksen kukka? Millaiset töppöset on peikoilla
tassuissaan talvella? Niihin ja muihinkin kysymyksiin vastaa Tuulia Aho runokokoelmassaan
Pieni laulaja. Kirjassa liikutaan paljon sadun maassa, missä lasiset norsut vaeltavat ja peikot ja
menninkäiset elelevät. Runokokoelman kaduilla kuljeskelee myös kummallinen kala ja pikku Öö
kertoo iltasadun valkoiselle karhunpennulle. Kirjasta selviää myös, millaisia ovat kultakenkäisen
hevosen jalanjäljet. Ota sinäkin selvää siitä!

Tuulia Ahon runot ovat pitkähköjä, riimillisiä ja niissä on vanhanaikaista sadun hohtoa.

Ahokainen, Ester: Kissankäpälä ja muita lastenrunoja, Tammi: 1978, kuvittanut Inkeri Patrakka

Tiesithän, että satu ei mennytkään saunaan, vaan tuli meille kontti pullollaan riimejä! Riimejä
pullollaan on myös Ester Ahokaisen lastenrunokokoelma Kissankäpälä. Runoissa kukkivat
monet tutut metsän ja pihan kukat, linnut rakentelevat pesiään ja sisilisko puikkii pakoon
kivenrakoon.
Mustikka-aikaan vallan hullaantuu koko metsänväki. Kuinka ne hullaantuvat ja miten käy
kuu-ukon, joka vesissä suin moista touhua tuijottaa?

Se selviää lukemalla Ester Ahokaisen runoja.

Ahokaisen kokoelma sisältää tunnelmallisia, malttamattomillekin lukijoille sopivan mittaisia
riimiteltyjä luontorunoja.

Kaarina Helakisan runokokoelmassa Annan ja Matiaksen laulut on paljon runoja. Osa niistä on
julkaistu aikaisemminkin muissa kokoelmissa, osa on poimittu tähän kokoelmaan kirjailijan
pöytälaatikosta.

Annan ja Matiaksen laulut –kokoelmaa lukemalla voit tutustua moniin lapsiin. Pikku Laura
Leskelä lämmittelee varpaitaan porokasan keskellä, Magdalena lentää päivänkakkaralla ja
Pietari Peukaloisella on tammenlehti kruununaan. Lasten lisäksi kirjassa seikkailevat monet
oikeat eläimet ja myös tarueläimet, kuten kissa joka kuvitteli olevansa dorilla ja kolme
lohikäärmettä, jotka istuivat kuutamon särmällä. Mutta arvaatkos, mitä kähvelsi kerran vihreä
noita? Ja kun se ilkeä noita pääsi Helsinkiin, mitä sitten tapahtui?

Annan ja Matiaksen lauluista monet ovat tuttuja lastenlauluina.

Kaskinen, Anna-Mari: Runometsä: kauneimmat lastenrunot, Kirjapaja: 2005, kuvittanut Lena Frölander-Ulf

Runometsä-kokoelma sisältää paljon runoja runon kirjoittamisesta: siitä, miten runon sanoja
juostaan kiinni, miten runon vahvoin siivin voi hiipiä luokse ystävän ja miten runo voi olla myös
laiva, joka kelluu meren pinnalla delfiinien rinnalla. Anna-Mari Kaskisen tasarytmiset, riimilliset
runot kertovat myös luonnosta ja lasten juhlapäivistä. Omat runonsa saavat niin vauvat kuin
viisivuotiaatkin.

Lämpimät säkeet keinuttavat uneen, herättävät uuteen, suloiseen päivään ja toimivat myös iltarukouksena. Jos tahdot tietää, milloin hippiäinen hihittää, kannattaa lukea Runometsä! Osa kokoelman runoista on uusia, osa julkaistu Kaskisen aikaisemmissa kokoelmissa.

Eppu Nuotio: Hyttysenkesyttäjä ja muita haaveammatteja, Tammi: 2006, kuvittanut Mervi Lindman

Mikä sinusta tulee isona? On mukavaa haaveilla eri ammateista.
Jotkut haaveet toteutuvat ihan oikeasti joskus ammattihaave
voi olla myös aivan mahdoton.

Vai mitä ajattelet taivaanrannanmaalarista, hyttysenkesyttäjästä tai järjestäjästä? Eppu Nuotio on kokoelmassaan Hyttysenkesyttäjä ja muita haaveammatteja miettinyt uudenlaista sisältöä ja tekemistä vaikka minkälaisille ammatinharjoittajille, esimerkiksi kirvesmiehelle, kirjavinkkarille, konttoristille ja maalivahdille.

Nuotion roolirunot ovat melko vapaarytmisiä, mutta useimmissa on
riimejä. Runoissa on rempseää mielikuvituksen lentoa ja lempeää anarkiaa.

Mutta jos tahdot todella tietää minkä huipputärkeän asian konttoristi Konttinen kirjoitti muistilappuunsa, sinun on ihan pakko lukea kirja Hyttysenkesyttäjä ja muita haaveammatteja.

Hannele Huovi: Karvakorvan runopurkki. Tammi, 2008. Kuvitus Kristiina Louhi.

Karvakorvan runopurkkiin on kulkeutunut monenlaisia runoja. Prinsessa suutelee prinssin
jalkaa, koira viettää hyssyhetkeä sohvalla ja uljas ritari Don Quijote ratsastelee urotekoja
tehden. Samaan purkkiin mahtuu myös kiukutteleva pikkupoika, vetelän letku Tommi, jonka
maha on pleikkarin jatkeena sekä mummo, jolla on naurunuttura.

Hannele Huovin Iloiset ja itkettävät, kauniit ja hauskat runot mahtuvat hienosti samaan purkkiin.
Yhteensä runoja on peräti 62. Monista runopurkin runoista on iloa alle kouluikäisille, mutta
toisilla on annettavaa myös aikuisille. Runojen kieli ja riimit ovat helppoja ja rytmi on peräti
rauhallinen, paitsi ehkä silloin, kun kanat innostuvat polkkaamaan...

Jos haluat tietää, kenen rukkaskukka kasvaa hangella, millä neidillä on punaista kynsilakkaa ja
mitä ihmettä hirvi tekee satupolulla, niin sinun on paras tarttua Karvakorvan runopurkkiin!